Kaikki imetyksen ensi-päivistä!

Lapsentahtinen ensi-imetys, The Golden Hour

Vauva itkee hetken synnyttyää ja hänet nostetetaan äidin rinnan päälle. Pikkuhiljaa hän rauhoittuu äidin sydämenlyönteihin ja lämpöön sekä vanhempien tuttuihin ääniin. Hän levähtää hetken ja alkaa sitten avata silmiään ja katsella ympärilleen. Hän avaa ja sulkee nyrkkejään, lipoo kielellään ja alkaa availla suutaan. Hän työntää nyrkin suuhunsa ja imee sitä hetken. Pian hän alkaa nostella päätään ja etsiä rintaa. Hän alkaa ryömiä kohti rintaa. Löydettyään nännin hän jatkaa sen luona käsi- ja suuliikkeitään. Hän voi tarttua kädellä nänniin ja yrittää viedä sen suuhunsa. Hän tutustuu suullaan nänniin. Välillä hän saattaa keskeyttää koko touhun katsoakseen äitinsä kasvoja.

Vastasyntyneelle vaiheiden läpikäyminen voi viedä tunninkin. Joten älä hätiköi, anna aikaa!

Lopulta hän avaa suunsa suurelle ja tarttuu nänniin. Imetys alkaa. Vauva imee rintaa yleensä puolisen tuntia ja on hereillä ensimmäiset pari tuntia synnytyksen jälkeen. Tämän jälkeen lapsi nukahtaa ja saattaa nukkua useita tunteja yhteen menoon.

Tällainen nk. pidennetty ensikontakti on ihanteellinen imetyksen aloitus. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollinen heti synnytyksen jälkeen esimerkiksi keisarileikkauksen vuoksi. Tällöin voi ensikontaktin toteuttaa heti, kun äidin ja lapsen vointi sen sallivat. Vauvan voi laittaa ihokontaktiin myös isänsä syliin. Ihokontakti ei ole välttämätön imetyksen onnistumisen kannalta, mutta se voimistaa vauvan hamuilurefleksiä ja auttaa vauvaa löytämään oikean imemisotteen.

The Golden Hour

Tässä linkkinä todella hyvä opinnäytetyö lapsentahtisesta ensi-imetyksestä, josta myös kuvio napattu!

Lapsentahtisen ensi-imetyksen avulla kohti toiveiden mukaista imetyskokemusta

Ennen maidonnousua

ihokontakti

Imetys on aluksi varsinkin ensisynnyttäjälle opettelua ja harjoittelua. Olo on epävarma ja hyvän imetysasennon löytämiseen voi mennä aikaa. Myös uudelleensynnyttäjän imetyksen alkutaival voi takkuilla, vaikka takana olisikin onnistunut imetys: onhan partneri uusi! Kannattaa siis varata matkaan aimo annos kärsivällisyyttä ja pyytää rohkeasti apua sairaalan henkilökunnalta.

Vastasyntynyt kertoo imemishalukkuudestaan hamuilemalla eli hän aukoo suutaan, lipoo kielellään, kääntää päätään sivulle etsien rintaa sekä vie käsiään suuhun. Itku on myöhäinen merkki nälästä ja itkevää vauvaa on vaikeampi saada imemään. Hamuilevalle vauvalle kannattaa aina tarjota rintaa ja toisaalta: jos vauva ei hamuile, ei hän todennäköisesti ole nälkäinen. Ensimmäisen vuorokauden vauvat ovat usein väsyneitä ja viettävätkin suurimman osan ajasta nukkuen ja toipuen synnytyksestä. Parhaiten vauva nukkuu vanhempiensa vieressä tai sylissä. Imetyksiä saattaa kertyä vain muutama koko vuorokaudessa. Näin äidillekin jää aikaa toipua synnytyksestä ja kerätä voimia tulevaa vauvanhoitoa varten. Osa vauvoista kuitenkin aloittaa tiheän imemisen jo ensimmäisen elinvuorokautensa aikana.

ihokontakti

Toinen vuorokausi on tavallisesti tiheän imemisen aikaa

Imetyksen ensipäivien kriittisin vaihe!

Vauva voi imeä jopa useita tunteja yhteen menoon, torkahtaa sitten hetkeksi ja taas jatkaa. Tämä tiheä imeminen käynnistää maidonerityksen toden teolla. On varsin tavallista, ettei vauva halua tuolloin olla hetkeäkään erossa äidistä. Vaikka hän näyttäisi nukahtaneen imetyksen päätteeksi, havahtuu hän hereille heti sänkyyn siirrettäessä. Tiheät ja pitkät imetysrupeamat voivat äidistä tuntua raskailta. Jaksamista tukee tieto siitä, että usein jo seuraavana päivänä tilanne rauhoittuu. Lisäksi kannattaa imetyshetkistä pyrkiä tekemään lepohetkiä myös äidille mukavan imetysasennon avulla. Pitkällään imettäessä voi vaikka torkahtaa! Myös puoliso voi auttaa antamalla vauvalle sylihoitoa imetysten välillä, jotta äiti pystyy syömään, käymään suihkussa tai lepäämään hetken.

Tässä vaiheessa vanhemmat yleensä huolestuvat, ettei maito riitä ja kaikki äitihormonit jylläävät. Terveellä vastasyntyneellä ei ole siis hirmuinen nälkä kuten käytöksestä voisi ehkä päätellä. Hän on vain todella hoksannut, että kohta tarvitaan maitoa!

Imetysasento ja imemisote

Heti ensi-imetyksestä alkaen kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti kahteen seikkaan: imetysasentoon ja vauvan imemisotteeseen. Imetys aloitetaan etsimällä äidille miellyttävä asento. Äidin kannalta hyvä imetysasento on sellainen, jossa hän ei joudu jännittämään mitään kehonsa osaa. Koska imetykseen kuluu ensimmäisinä kuukausina varsin paljon aikaa, voi jännittynyt asento saada aikaan hartiasärkyä, selkäkipuja ja muita vaivoja. Hyvä asennon löytämisen apuna voi käyttää tyynyjä.

Kun äiti on löytänyt hyvän asennon itselleen, nostetaan vauva rinnalle kasvot rintaan päin ja koko vartalo kääntyneenä äitiä kohti. Lapsi on oikealla kohdalla, kun nänni koskettaa kevyesti vauvan nenää tai ylähuulta suun ollessa kiinni ja hänen vartalonsa on kiinni äidin vartalossa (suuririntaisilla naisilla tämä ei aina ole mahdollista). Myös vauvan asennon mukavuuteen on syytä kiinnittää huomiota. Asennon olisi oltava tukeva, ettei hänkään joudu jännittämään itseään ylettyäkseen rintaan. Tässäkin voi käyttää apuna tyynyjä.

Kun äiti ja lapsi ovat löytäneet asentonsa, annetaan vauvan hamuilla rinnalla. Ensimmäisinä päivänä tämä “esileikki” voi kestää jopa puolesta tunnista tuntiin ja sen tarkoituksena on valmistaa niin rintaa kuin lastakin imetykseen. Lapsi tarttuu useimmiten itse rintaan ja aloittaa imemisen, kun on siihen valmis. Häntä voi tarvittaessa auttaa otteen saamisessa muovaamalla rintaa kädellä lapsen suun suuntaisesti. Tällöin tulee kiinnittää huomiota siihen, etteivät sormet ole liian lähellä nänniä, jotta ne eivät ole tiellä, kun vauva tarttuu rintaan. Kun lapsi avaa suunsa suurelle (kuin omenaa haukatessa), voi häntä kevyesti, mutta varmasti vetää rintaa kohti. Aluksi voi joutua yrittämään useita kertoja, ennen kuin vauva saa rinnasta hyvän otteen ja alkaa imeä. Kun vauvalla on hyvä imemisote, nänni on hänen suussaan syvällä, aina pehmeässä suulaessa asti. Voit kokeilla, missä pehmeä suulaki on, työntämällä sormen suuhusi suulakea pitkin. Suun takaosassa suulaki pehmenee. Tällöin lapsi lypsää rintaa painamalla nännipihan aluetta kielellään suulakea vasten eikä itse nänniin kohdistu hankausta tai puristusta.

Ulkoisia tunnusmerkkejä hyvästä imemisotteesta ovat:

  • Vauvan suu on laajasti auki
  • Vauvan leuka koskettaa äidin rintaa
  • Nänni on syvällä vauvan suussa
  • Kieli on suun pohjalla ja sen kärki alaikenien ja alahuulen päällä
  • Ote on epäsymmetrinen eli nännipihaa on enemmän suussa kielen puolelta
  • Imeminen ei tunnu äidistä kivuliaalta Ensimmäisinä päivinä tosin nännit voivat aristaa ensimmäisten imujen aikana, mutta kivun pitäisi hellittää noin 10 sekunnissa

hyväimuote

Kuvan lähde La leche league international llli.org

Vinkkejä imuotteen korjaamiseksi:

  • Huonosta imuotteesta kertovat huulet töröllään imeminen, poskien painuminen kuopalle, maiskahtelevat äänet sekä se, että vauva pyrkii irrottamaan otteensa tuon tuostakin. Myös nänni voi näyttää litistyneeltä imetyksen jälkeen.
  • Tarkista imetysasento: vauva kyljellään, napa napaa vasten, pää pääsee taipumaan vapaasti taaksepäin, vauvan nenä ja napa samassa linjassa ja vauva on lähellä äitiä ja rintaa.
  • Kun imuotetta korjataan, pitää vauva saada avaamaan suunsa kunnolla.
  • Äiti voi liikutella nänniä kevyesti vauvan huulia pitkin suupieleltä toiselle. Nännin tulisi osoittaa kohti vauvan kitalakea jo tässä vaiheessa.
  • Tarkista osuuko vauvan leuka rintasi ihoon. Jos osuu, vauvan pää on todennäköisesti sopivasti takakenossa.
  • Jos taas vauvan nenä painuu rintaan, kokeile siirtää vauvaa hänen jalkojensa suuntaan, kunnes nenä vapautuu ja leuka ottaa kiinni rintaasi.
  • Kun vauva avaa suunsa kunnolla, hänet tuodaan lähemmäksi rintaa siten, että hänen leukansa koskee rintaan. Tarkoitus on tuoda vauva rinnan suuntaan, ei rintaa vauvan suuntaan.
  • Vauvan alaleukaa voi tarvittaessa hyvin hellästi vetää alaspäin, kun hän avaa itse suutaan. Tämä kannattaa tehdä juuri samaan aikaan kun vauva avaa suutaan, koska silloin lihakset ovat rentoina ja vetäminen onnistuu.
  • Tarvittaessa rintaa voi litistää vauvan suupielten suuntaisesti.
  • Kun vauvan ottaa rinnalle heti ensimmäisistä nälkäviesteistä, hänellä on kärsivällisyyttä hamuilla rauhassa, jolloin imuote on todennäköisemmin hyvä.

Maidon nousu

Istukan tuottamat raskaushormonit poistuvat äidin elimistöstä parissa päivässä ja tämän jälkeen ottavat imetyshormonit (erityisesti prolaktiini) vallan. Tämän hormonimyrskyn äiti huomaa niin mielessään kuin kehossaan. Mielialat heittelehtivät rajusti: välillä on maailman onnellisin ihminen ja jo hetken päästä valtaa suuren vastuun tuoma kauhu. Kyyneleet eivät ole lainkaan harvinaisia vieraita ja niitä vuodatetaan niin onnesta kuin ahdistuksestakin.

Kehossa suurimmat muutokset tapahtuvat rinnoissa, kun maidoneritys käynnistyy toden teolla. Tämä tapahtuu yleensä 2-5 vuorokauden kuluttua synnytyksestä. Useimmille naisille maidon nousu aiheuttaa turvotusta rinnoissa. Tämä johtuu pääosin verenkierron lisääntymisestä ja vain osittain maitomäärän lisääntymisestä. Pahin turvotus laskeekin 1-2 vuorokauden kuluessa. Maidon nousun aiheuttamia vaivoja voi ennaltaehkäistä tiheillä imetyksillä. Lypsäminen ei usein juurikaan helpota oloa, mutta voi auttaa vauvaa saamaan otteen pinkeästä rinnasta. Tällöin voi lypsää ennen imetyksen alkua sen verran, että nännipihan alue pehmenee. Suuria lypsymääriä ja tiheää lypsämistä kannattaa välttää, koska se vain lisää maidoneritystä ja voi aiheuttaa ylituotantoa.

Myös lapsen käytös muuttuu maidon noustua. Ensimmäisen ison maitoaterian syötyään pikkuinen voi nukkua useita tunteja kuin huumattuna. Imetysvälit voivat väliaikaisesti pidentyä ja imetysten kesto lyhentyä. Tässä vaiheessa lapsen virtsamäärien tulisi lisääntyä ja kakan muuttua keltaiseksi

Vinkki! Laita jääkaappikylmät valkokaalin lehdet rintaliiveihin laskemaan rintojen turvotusta. Lehtiin voi hakata haarukalla muutaman reiän tehostamaan vaikutusta.

Lisämaito

Terveet, täysiaikaiset ja normaalipainoiset vastasyntyneet eivät tarvitse muuta kuin äitinsä rintamaitoa ensimmäisinä elinpäivinä. Vaikka äidin erittämät maitomäärät eivät yleensä ole kovin suuria, on tämä ensipäivien maito (kolostrum, ternimaito) hyvin ravitsevaa. Vauva saa siitä tarvitsemiaan ravinto- sekä vasta-aineita. Se saa myös vauvan vatsan toimimaan eli lapsenpihkan poistumaan ja ehkäisee sitä kautta keltaisuutta. Lisäksi vastasyntyneillä on yleensä hyvät ravintovarastot. Tiheä imeminen tai pitkät imetykset eivät ole merkki lisämaidon tarpeesta, vaan vauvan normaalia käytöstä. Niiden avulla hän takaa riittävän maidonsaannin ja maidonerityksen käynnistymisen toden teolla. Osa lapsista kuitenkin tarvitsee lisämaitoa, koska heillä on riski verensokerin laskuun. Lääketieteellisesti perusteltua voi olla antaa lisämaitoa (tai seurata verensokeria verinäyttein) ainakin seuraaville lapsille:

  • Diabeetikkoäitien lapset (myös jos äidillä raskaudenajan diabetes)
  • Raskauden kestoon nähden pieni- tai suuripainoiset vastasyntyneet (¬±2SD)
  • Ennenaikaisesti syntyneet (alle 37 täyttä raskausviikkoa)
  • Synnytyksen aikana lievästäkin hapenpuutteesta kärsineet lapset
  • Sairaat vastasyntyneet (esim. tulehdussairaudet)

Edellä mainittujen lisäksi lisämaitoa tarvitsevat äidin maitomäärän lisääntymiseen asti lapset, joiden paino on laskenut yli 10% syntymäpainosta.

Tutti ja tuttipullo

Ensimmäisten viikkojen aikana ei suositella tutin tai tuttipullon käyttöä, koska ne saattavat vaikeuttaa rinnan imemisen opettelua. Tämä johtuu siitä, että tuttia imetään eri tavalla kuin rintaa. Tutin pää ei mene läheskään niin syvälle lapsen suuhun kuin rinta ja tuttipullosta maito tulee lähes itsestään. Tuttipullolla tökitään myös suoraan imemisen refleksikeskuskseen, jolloin vauva imee pakonomaisesti. Kieltäkin käytetään aivan eri tavalla tuttipulloa imiessä: sillä lähinnä estetään maidon liian nopea virtaaminen. Tuttipullolla saatetaan myös herkästi syöttää vauvaa liikaa koska imemisen säätely on vastasyntyneelle tuttipullosta hankalaa ja vauva vain imee ja imee. Tästä vanhemmat myös herkästi tulkitsevat, että vauvalla oli todella kova nälkä koska joi tuttipullosta monta kymmentä milliä maitoa. Kahden erilaisen imemistavan opettelu voi olla vastasyntyneelle vaikeaa, joten lisämaito tulisi antaa esim. kupista hörpyttäen. Huvitutin imemisessä on lisäksi se huono puoli, että se vie rinnalle tarkoitettua stimulaatiota, eikä siitä tule ravintoa. Varsinkin ennen maidon nousua ja ensiviikkoina se voi häiritä herkkää kysynnän ja tarjonnan välistä tasapainoa.

Imetyksen alkupäivät ovat uuden opettelua niin äidille kuin vastasyntyneellekin ja vain harvoin kaikki sujuu aivan ongelmitta. Useimmat ongelmat kuitenkin ratkeavat varsin pian sitkeän harjoittelun sekä riittävän avun ja tuen turvin. Eihän kukaan opi tanssimaankaan harjoittelematta!

Jos lisämaidolle ja tuttipullolle on tarvetta niin imetyksen tuen sivuilta löytyy aivan loistava ohje vauvantahtiseen pulloruokintaan! Vauvantahtinen pulloruokinta Imetyksen tuki ry

Rintakumi

Rintakumi on tarkoitettu lyhytaikaiseksi imetyksen apuvälineeksi silloin kun vauvalla on vaikeuksia tarttua rintaan. Usein kuitenkin on mahdollista ratkaista ongelma ilman rintakumia. Mikäli sitä käytetään puuttumatta tarttumisongelman syyhyn, todellinen ongelma jää ratkaisematta. Jos vauva ei saa hyvää imemisotetta esim. matalasta rinnanpäästä, se helpottaa vauvaa löytämään rinnan ja aktivoi voimakkaasti imemään. Rintakumia käytetään ”helppona” apuna, mikä saattaa piilottaa todellisen ongelman. Rintakumi vähentää maidon määrää, saattaa johtaa riittämättömään painonnousuun ja aikaiseen vieroitukseen rinnalta. Se ei paranna haavaisia rinnanpäitä, mutta se voi suojata niitä ja vähentää kiputuntemusta, jos rinnanpäät ovat menneet rikki.

Ja lopuksi vielä pakko mainita maitotiehyttukoksesta ja rintatulehduksesta. Ihan kuin tätä asiaa ei muuten jo olisi!

Maitotiehyttukos

Tiehyttukos aiheutuu, kun maito salpautuu yhteen osaan rinnasta. Tiehyttukos voi aiheutua siitä, että “piimäkokkare” tukkii maitotiehyen tai siitä, että rinta ei jostain syystä tyhjene kunnolla. Tiehyttukokseen ei tavallisesti liity kuumetta. Yleensä rinnassa tuntuu punoittava, aristava paakku tukkeutuneen tiehyeen kohdalla. Tällöin on tärkeää tyhjentää rinta kunnolla, sillä seisova maito on hyvä infektioalusta ja voi lisätä rintatulehduksen riskiä. Tukosta voidaan hoitaa tehostamalla imetystä kipeästä rinnasta. Imetysasentoa kannattaa vaihdella niin, että vauva pääsee leuallaan lypsämään tehokkaammin maitoa tukkeutuneesta alueesta. Jos vauva ei ole halukas juuri imemään kannattaa pakkaantunutta maitoa lypsää käsin pois. Pakkaantuneelle alueelle voi antaa paikallista lämpöhoitoa sekä kevyttä hierontaa esimerkiksi lämpimässä suihkussa tai vauvan imiessä rintaa. Iholle asetetut jääkaappikylmät kaalinlehdet ovat myös oiva apu poistamaan turvotusta imetysten välissä.

Rintatulehdus

Tiehyttukos voi muuttua rintatulehdukseksi melko nopeastikin. Jos äidillä on rinnan punoituksen ja kivun lisäksi kuumetta tai flunssan kaltaisia oireita, voi olla kyse rintatulehduksesta. Rintatulehdusta hoidetaan kuten tiehyttukostakin. Rintaa tyhjennetään imetyksellä tai lypsämisellä tehokkaasti 2-3h välein. Rintaa ei kannata enää lämmittää koska se on jo muutoinkin kuuma ja turvonnut tulehduksen takia. Kaalinlehdet toimivat hyvänä apuna rintatulehduksessakin. Lepo, syöminen ja riittävä nesteiden saaminen on tärkeää. Tarvittaessa voi ottaa myös särkylääkettä. Jos tiehyttukoksen oireet eivät helpota 24 tunnin aikana kotihoidon avulla, tai jos kuume nousee rajusti, tulee mennä lääkäriin. Hoitamaton rintatulehdus voi kehittyä rintapaiseeksi.

Joskus rintatulehdus voi tilapäisesti vähentää maidon määrää. Tämä kannattaa huomioida, jos vauva on vielä pelkällä äidinmaidolla. Maidon määrän väheneminen ei ole pysyvää, vaan se yleensä nousee ennalleen imetystä tehostamalla. Rintatulehdukseen määrätyn antibiootti kuurin aikana imetystä saa ja kannattaa jatkaa normaalisti.

Imettämisiin, terveisin Elsa