Sormiruokalua

Sormiruokalua!

Meidän vauva on muuttunut yllättäen tallaiseksi näppäräksi sormiruokailijaksi.

Kätilön ja 3 lapsen sormiruokailijan kokemuksella vinkkaan, että ehdottomia varusteita ovat äidin rauhallinen ja maltillinen mieli,juuri imetetty tyytyväinen vauva, vedenpitävä joka puolelle yltävä essu suojaamaan vaatteita, imukuppi alusta ja aikaa sotkujen siivoamiseen. Rennolla mielellä kun suhtautuu niin tämä sormiruokailun seuraaminen on ihanaa puuhaa. Lapsi oikein nauttii ruuan tutkimisesta, maistelusta, haistelusta, ja imeskelystä. Kehittää siis aivan varmasti kaikkia aisteja! Helppoa on kun koko perhe syö samaa ruokaa, pienillä muunteluilla.

Virallinen täysimetys on meillä nyt siis päättynyt ja tilalle on tullut osittain imetys ja sormiruokailu. Tämä kävi ihan yllättäen koska typykkä on vasta 5,5kk. Mikään kiire meillä ei olisi ollut syömään koska imettäminenhän on vaan niin helppoa ja siistiä verrattuna tähän sotkuun. Imetys jatkuu vielä tovin vauvan pääasiallisena ravintona. Imetänkin aina ennen sormiruokailua, jotta lapsi saa tutustua ruokaan täydellä vatsalla. 8-10kk iässä lapsi itse yleensä kääntää pääpainoa ravinnon saannissa ruokaan päin kun hoksaa, että ruoka täyttää mahaa. Osittain imetystä jatkan lapsen tahtisesti niin pitkään kun meistä hyvältä tuntuu.

Thl:n ja imetyksen tuen suosituksen mukaan kiinteiden ruokien tarjoaminen aloitetaan aina vauvan yksilöllisten valmiuksien ja tarpeiden mukaan aikaisintaan 4–6 kuukauden iässä. Lapsi on motoriselta kehitykseltään valmis syömään kiinteitä ruokia, kun hän pystyy istumaan tuettuna, hallitsemaan pään liikkeitä sekä koordinoimaan silmien ja käden yhteistyötä ruokia tavoitellessaan.

Meidän typykällä on ilmeisesti kiire isompien perään. Hän jo nimittäin istuu tuetta, konttaa ja menee itse lattialla istumaan. Ihme tyttö!

Vauvan valmiudet ovat siis tärkeät! Suurin osa lapsista omaa edellä mainitut valmiudet 6kk iässä. Jotkut istuvat tuetta vasta lähempänä 7kk! Sormiruokailevan lapsen tulee osata istua tuetta ja koordinoida päätään,jotta ruoka ei vahingossa pääse valumaan nieluun ja näin aiheuta vaaratilannetta. Lapsen kakominen ja yskiminen sormiruokaillessa on yleistä koska regleksikeskus sijaitsee korkealla nielussa. Näin yskän refleksi laukeaa jo hyvissä ajoin ennen kuin ruoka valuu henkitorven suulle tukkimaan. Jos vauva ei osaa vielä istua vaan kenottaa jonnekkin suuntaan on vaarana juurikin, että ruoka valuu nieluun vaikka lapsi ei sitä haluaisi. Jokaisen sormiruokailevan vanhemman on hyvä varmuuden vuoksi perehtyä ja harjoitella ensiapua tukehtumistilanteeseen. Tällaiset tosi tilanteet ovat sormiruokailijalla harvinaisia, mutta jo varmuus siitä, että tietää miten hätätilanteessa toimia auttaa vanhempia. Hyvät ohjeet vierasesineen joutumiseen hengitysteihin löydät Punaisen ristin sivuilta. Yskimis ja kakomis tilanteissa vanhempien tulee pysyä rauhallisina. Lapsi saattaa säikähtää vanhempien reaktioita ja vetää ruuan tahattomasti henkeen. Sormilla ei myöskään kannata alkaa noukkimaan ruokaa pois suusta koska saattaa itse työntää ruokaa syvemmälle ja estää vauvaa itseään rauhallisesti vain yskimään ruokaa pois.

Sormiruokailu on ihanaa ja palkitsevaa sekä lapselle, että aikuiselle. Samalla se opettaa myös tervettä suhtautumista ruokaan ja omaan tarpeeseen. Sormiruokailu on luonnollinen jatke lapsentahtiselle täysimetykselle, sillä sormiruokailija itse päättää mitä ja miten syö vatsansa täyteen.

Jos kaipaat vinkkejä sormiruokailuun niin kannattaa varailla kotikäyntiä :)